Nappaa nappi itsellesi: copy/paste
Kiitos napista Blue!
Tämän kirjavaihdon ohjeet, säännöt ja ilmoittautumiskaavake on kopioitu ensimmäisestä kirjavaihdosta, joka oli siis Kirjailija-Kiivin käsialaa!
Osallistujat ilmoittautumisjärjestyksessä:
Kerron jotain Päivi Alasalmen kirjasta.

Pieni kuvaus kirjasta.
Päivi Alasalmi s. 1966 oli minulle aiemmin tuntematon kirjailija, vaikka
on kirjoittanut kaikkiaan seitsemän romaania ja novellikokoelman.
Hänen romaaninsa "Vainola" on ollut Finlandia-palkinon ehdokkaana v.1996
Alasalmen uusin on "Tuo tumma nainen", ilmestynyt 2006.
Nappasin sen sattumalta tilaamieni joukkoon, joten puolittain vahingossa
aloitin Tumman naisen lukemisen. Imelän alun jälkeen meinasin monta
kertaa lopettaa. Se oli aikamoista saippuastooria, aivan ironista
puppua.
Kirja alkaa kuvauksella avioparin ja heidän kahden lapsensa
superhienosta kodista, puutarhasta ja sanoin kuvaamattoman onnellisesta
ja sopusointuisesta arjesta. Onnellisen perhe-elämän kuvaus on
ikävystyttävän pitkää. Koko ajan vain odottaa, että joko seuraavalla
lehdellä onni muuttuu. Eihän tämä näin voi loppuun asti mennä.
Kirjassa on henkilöitä vähän, mutta heidän kuvauksensa on huolellista.
Edetään tunnelmilla ja täydellisyyden kuvauksilla. Juoni hiipii ovelasti
ja samalla jännitys kasvaa. Alkaa tuntua, että kirja onkin samettisessa
kääreessä oleva jännäri.
Kirjan tyyli on kevyt. Se on nopea lukea, vaikkei kirjoittaja mitenkään
hosu tapahtumien etenemisten kanssa. Kun olin malttanut kahlata alun, en
enää halunnutkaan jättää kesken. Pakko saada tietää elivätkö täydellisen
kauniissa talossa täydellisen onnellinen perhe elämänsä loppuun asti.
***
Kiitos Aimarii! Oli niin kutkuttavasti salaperäinen kuvaus kirjasta, että se on melkein pakko lukea!! ;)
Päivi (joka nauttii lumisateesta)

Miten tämä aika menee näin äkkiä! Kaksi viikkoa enää marraskuuta jäljellä... ja juurihan tämä alkoi! Paljon on lähetyksiä risteillyt jo taas tämän alkukuun aikana ja paljon vielä on yllätyksiä tulossakin!
Edelleen muistutan kaikille niistä saatujen ja lähetettyjen pakettien ilmoittamisesta minulle tai sekin riittää, että laittaa kommentin tänne kirjakahvilan kommenttilootaan. Blogilliset voivat laittaa sinne vielä erikseen juttua! Onhan lähettäjän kiva tietää, onko onnistunut yllätyksensä valinnassa!
Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät koneella jouda jatkuvasti olemaan. Minä tässä nyt istua könötän päivät pitkät, kun urakoin noita opiskelutehtäviä! Pidetään siis homma hauskana ja säilytetään iloinen ja positiivinen mieli!
Hyvää syksyn jatkoa kaikille!
Päivi
Katilein pyysi ilmoittamaan, että hänellä on blogissaan kirja-aiheinen arvonta. Hän arpoo Markus Zusakin Kirjavarkaan.
Marraskuukin on pyörähtänyt jo mukavasti käyntiin... yllätyksiä risteilee siellä sun täällä!
Posti onkin ollut ahkera tänään!

Noniin marraskuuta mennään ja kaupat menevät jo kovaa vauhtia kohti joulua! Yritetään silti nauttia vielä tästä syksystä, kynttilänvalosta ja hyvistä lukuilmoista!
***
6.11.08 Maarian pyynnöstä lisäsin linkkivinkkeihin Hesarin lukupiiri -blogin! Käykääpä tutustumassa! Kirsi Pihalla näköjään on sama harrastus kuin minullakin - lukeminen selällään maaten ;)
***
Uusi kuukausi siis pyörähti käyntiin! Toivotaan antoisaa ja mukavaa marraskuuta kaikille!
Kirjaesittelyssä Sukukaktus

Sain kirjan SKY:ltäni. Se oli mieluisa kirja - kiitos. Luettukin on.
Sukukaktus on Maritta Lintusen ensimmäinen romaani. Vahvasti
elämänmakuinen ja täynnä tuokiokuvia.
Kirjassa kertojana on nuori historiaa opiskeleva nainen, joka rakasti
varhaista lapsuusmaisemaansa sieltä pois jouduttuaankin. Rakasti sinne
kätkeytyviä tarinoita ja muistikuvia. Hänen lapsuuttaan leimaa
rautatieasema, johon kytkeytyvät kolmen sukupolven kohtalot.
Isoäiti ja äiti olivat voimakkaita tahtonaisia, mutta heillä oli salatut
heikkoutensa. Tyttöä he karaisivat kovalla kädellä, varoittivat
heikkoista miehistä.
Vanhempien eron jälkeen tyttö joutui pois tutuilta seuduilta. Hän on
kovin yksinäinen ja rakentaa omaa uutta lapsuudenmaisemaa kaupungin
sisälle. Hän on sitä mieltä, että äiti yhdessä isän kanssa repi häneltä
juuret poikki.
Päähenkilö saa kesätöitä sairaalasta ja tutustuu siellä
musiikinopiskelija-sivari Jiriin. Rakkaus orastaa ja siinä samassa he
kokevat erossa olon kipeyden, sillä Jiri lähtee Itävaltaan vuodeksi
musiikkiopiskelujen takia.
Nuori nainen irtautuu äidistä ja muuttaa vanhaan, vaatimattomaan taloon,
jota alkaa muokata kodiksi elämänsä tarinoille ja vanhan aseman
lentohiekkaan juurtuville sukukaktuksille, sekä suunnittelee opintojensa
jatkamista.
Kirjan luettuani, mietin miten surullista, että usein arki ja sen
vaatimukset särkevät ihmisten yhteiselämän sietämättömäksi. Rakkaus
sammuu ja paikan ottaa katkeruus, kylmyys ja yksinäisyys.
Kaiken kaikkiaan Sukukaktus on tuoreen tuntuista tekstiä – suosittelen.
sivu 102
”- Sinä taidat hävetä itkemistä. Kyllä eläinkin itkee ja kasvi valuttaa
nestettä, kun sitä murskataan. Legendoissa kerrotaan verikyynelistä.
Olen minä nuorempana sellaisiakin itkenyt.
Ennen lähtöä Ruusa muistaa jotakin ja käskee minun odottaa. Pitkän ajan
kuluttua hän palaa ja ojentaa ohuen kirjenipun, joka on sidottu yhteen
punotulla nauhalla.
- Saat nämä omaksesi. Näistä ei tiedä kukaan muu kuin minä.
Katselen nippua ihmeissäni ja työnnän sen lopulta laukkuuni.
- Älä yritä leikkiä vahvempaa kuin todella olet. Ei kaikelta tarvitse
suojautua, uskalla uskoa niin.”
Vielä muutama päivä aikaa ilahduttaa salaista ystävää. Kirjanpidostani puuttuu vielä muutama lähetys- ja saapumisilmoitus. Muistattehan kommentoida joko täällä tai minulle sähköpostitse, kun saatte tai lähetätte postia. Kaikkia blogeja en systemaattisesti ehdi käydä läpi kommentteja etsimässä.

Kettuemo oli viimekerralla sky-vaihdossa mukana, mutta tällä kertaa hän ei huomannut ajoissa SKY-kierroksen alkamista, mutta kirjoitteli meille silti kirjavinkkauksen! Kiitos siitä!
Markus Zusak: Kirjavaras

Kirjan kannessa lukee "Kun kuolema haluaa kertoa tarinan, on paras
pysähtyä kuuntelemaan." Ja kyllä tämä kirja kannattaakin lukea.
Kirjavaras kertoo sanoista; kuinka ne hallitsevat ihmiskuntaa ja
muuttavat maailmaa tai pelastavat henkiä. Kuolema kertoo tarinaa
lempeästi. Kirjan Kuolema ei ole lainkaan pelottava, vaan lohdullinen:
se kantaa pieniä lapsia hellästi sylissään. Tarinassa yhdistyvät
juutalaisvainot, rakkaus ja pienen tytön selviytymistarina.
Kertomus ei ala onnellisesti: Liesel joutuu eroon veljestään ja
äidistään uusien kasvatusvanhempien luo. Olot eivät ole kehuttavat,
Liesel näkee joka yö painajaisia kuolleesta pikkuveljestään eikä hän
osaa lukeakaan. Kasvatusisä opettaa Lieseliä lukemaan ja kirjoittamaan
kellarissa. Seinät täyttyvät sanoista, joita Liesel maalaa seiniin.
Samaan kellariin piilotetaan juutalainen Max, joka tekee Lieselistä
Sanojensirottajan.
t.Kettuemo
Uusi viikko ja uudet kujeet!! Nauttikaa syksyn kirpeistä aamuista ja pimeistä illoista!

Kirjaesittelyssä
Solveig Torvik / Äitien veren perintö
Äitien veren perintö on kertomus neljän sukupolven äideistä ja
tyttäristä, heidän kipeistä kohtaloistaan Suomessa, Pohjois-Norjassa ja
Amerikassa 1850-luvulta lähtien. Norjalaisten halveksimat
suomalaisnaiset eli kveenit kokivat nälkää, köyhyyttä, sodan kauhuja ja
seksuaalista väkivaltaa. Silti he eivät koskaan menettäneet toivoaan.
Rantsilalainen piika, Maria, synnyttää aviottoman tyttären Nikolaille,
joka raskaudesta tietämättä muuttaa Amerikkaan paremman elämän toivosta.
Maria lähettää 12-vuotiaan tyttärensä Kaisan veljensä mukana
Pohjois-Norjaan Suomen köyhyyttä pakoon. He vaeltavat 800 kilometrin
matkan jalkaisin. Aikuistuttuaan Kaisa perustaa Norjassa perheen, mutta
onnettomuudet ja koettelemukset seuraavat häntä ja hänen lapsiaan
vuosikymmenten ajan.
Sukupolvien ketju päättyy Hannan tarinaan, joka kuvaa Solveig Torvikin
omaa lapsuutta natsien miehittämässä Norjassa sekä hänen perheensä
lähtöä ja elämää siirtolaisena Yhdysvaltain Idahossa.
(takakansi)
Kirjoittaja Solveig Torvik on amarikkalainen toimittaja. Hän on
norjalaissyntyinen ja sukujuuriltaan suomalainen. Hän tarttui
mielenkiintoiseen aiheeseen kirjoittamalla väkevän romaanin sukunsa
äitien ja tyttärien kohtaloista. Aikajakso on 1870-luvulta aina
nykyvuosiin. Ilmeisesti kirja ilmestyi englanninkielisenä 2005 ja
suomennettu 2008.
Kirjoittajan suvulla on oma ääneen lausumaton uskontunnustuksensa:
jos jostain asiasta ei puhuta, sitä ei ole olemassa; jos tuskasta
vaietaan, sillä ei ole valtaa vahingoittaa.
” Toistuvat julmat erot ja hylkäämiset olivat tehneet sukumme
historiasta yhtä salamyhkäisyyden voittokulkua. Vaietut salaisuudet ja
niiden vanavedessä hiljaa aaltoileva häpeä ulottuivat kolmeen maahan,
ylittivät valtameren ja pitivät kynsissään neljää sukupolvea”
Luettuani takakannen esittelyn kiinnostuin kirjasta lisää. Varsinkaan
kun ei ole kovin pitkä aika, kun televisiosta tuli ohjelma kveeneistä,
norjalaisten halveksimista suomalaisista.
Juuri tosiasioihin perustuvana kirja oli mielenkiintoinen ja samalla
ahdistava. Tavallisesti luen vain kirjoja, jotka saavat aikaa hyvää mieltä ja ovat rentouttavia. Tämä kirja vei kuitenkin mukanaan. Yhdellä lukemalla en
pystynyt sitä lukemaan. Piti sulatella välillä, niin pöyristyttäviä
olivat tapahtumat.
Aimarii
Postilaatikot toivottavasti kolahtelevat tiuhaan tahtiin tälläkin viikolla! Nämä minun postauksenihan tulevat tänne vähän myöhässä reaaliajasta, mutta laitan näitä silti tännekin, niin näette, miten posti kulkee ja kusti polkee..


Toinen sateisen syksyinen SKY-viikko alkamassa. Kukahan tällä viikolla saa salaisia lähetyksiä?

Lisäsin oikealla alhaalla olevaan laatikkoon linkin kirjavinkit.net -sivulle, josta sain vinkin ;) Käykääpä tutustumassa!
Savisuti vinkkasi blogista, missä bloginkirjoittaja kertoo lukemistaan kirjoista. Siellä on paljon tosi mielenkiintoisia kirjoja ja tästä voisi olla iloa muillekin Kirjakahvilan ihmisille. En usko, että blogistilla on mitään sitä vastaan että hänen blogiaan mainostettaisiin kahvilan sivuilla. Lukuhuoneesta löytyy siis lisää kirjavinkkauksia. Sielläkin kannattaa käydä tutustumassa!

Valitsin Eeva Nikoskelaisen kirjan - itikkakesä - Se on ilmestynyt tänä
vuonna ja käsittelee hyvin ajankohtaisia asioita terveys- ja
vanhustenhuollossa. Takakannessa lukee: Kesäisen hyväntuulinen kertomus ihmissuhteiden kiemuroista ja vanhustenhuollosta.
Itse vanhustenhuollon ahdingon ympärille Nikoskelainen on ympännyt
itikoista tehtävää tutkimusta. Sinänsä voi olla huomispäivää tuo
itikka-asiakin. Onhan jo tutkittu ja todettu, että hirvikärpäset eivät
olekaan aivan vaarattomia. Voivat levittää tauteja. Tähän päätyy
kirjassa nuori itikoista väitöskirjaa tekevä tutkijakin –
tietyntyyppiset itikatkin voivat olla tautien levittäjiä.
Vanhushuollon asioita vatvoessaan Nikoskelainen on tyrkkypaikalla, sillä
hän on Turun yliopistosairaalan silmätautiopin professori, joskin
nykyisin vapaana kirjailijana. On ehkä päässyt läheltä seuraamaan koko
ajan vaikeutuvaa ongelmaa riittämättömistä hoitoresursseista ikäihmisten tarvitsemien hoitopaikkojen ja hoitoavun suhteen.Kirjassa tuodaan esille, miten tekniikka tulee avuksi. Osaltaan
koomillista ja karmivaa. Kukapa haluaisi, että kamera seuraa yötä
päivää, mieluummin sitä keskustelisi asiansa kasvotusten ja tuntisi
toisen ihmisen läheisyyden ja kosketuksen. Hyvin mahdollista kuitenkin
on, että tulevaisuudessa fysioterapeutti ja muutkin hoitoalan ihmiset
hoitavat työnsä näyttöpäätteen avulla, josta kotioloissa kuntoutujat
/toipilaat ottavat näköyhteyden hoitohenkilöstöön ja päinvastoin.
Korvaako tässä piankin nykytekniikka ja missä määrin hoitohenkilöstön?
” Noora alkoi nyt mahtipontisesti julistaa, että vanhustyössä ei
hellimistä voinut koskaan olla liikaa. Hän referoi amerikkalaista
tutkimusta. Rottia oli silitelty ja paijailtu. Niille oli lauleltu ja
leperrelty. Niiden järkyttäminen esimerkiksi hännästä riiputtamalla oli
ehdottomasti kiellettyä! Ja mitä tapahtui? Hellityt rotat pysyivät
hengissä neljäsataa päivää kauemmin, kuin verrokkirotat!
- Tuon tutkimuksen ja kuntien vaikean rahatilanteen huomioiden meidän
kannattaisikin rajoittaa vanhojen ihmisten taputtelemista.
Tuovin huulilta oli luiskahtanut se, mikä muillakin oli käynyt Nooran
puhetta kuunnellessa mielessä.”
Mm. näitä kirjassa pohditaan päähenkilö Johanneksen 92v sairastuttua.
Kuten arvata saattaa, Johannes, hänen läheisensä ja terveyskeskus ovat
eri linjoilla jatkohoidon suhteen. Kirjasta löytyy ihmissuhdesotkuja ja
hitusen romantiikkaakin. Kaiken kaikkiaan köykäistä luettavaa, vaikka
taustalla on karmaiseva totuus, miten resurssit riittävät yhä vanhenevan väestön lisääntyviin hoivatarpeisiin.
Kiitos Aimarii tästä vinkkauksesta!
Täältä löytyy vielä lisää tietoa kyseisestä kirjasta. Vaikuttaa niin mielenkiintoiselta, että taidanpa poiketa kirjastossa!
Yritän pysyä kartalla ja kerätä tännekin teiltä tulleita viestejä saaduista paketeista. Halutessanne voitte myös laittaa mulle meilissä kuvia, niin lisäilen niitäkin tänne.
Laittakaa tosiaan myös niitä kirjavinkkauksia tulemaan mulle meilinä, niin lisäilen tänne!
Mikäli et kuule salaisesta ystävästäsi mitään pitkään aikaan, niin laita viestiä minulle! Toivotaan, että tästä tulee kaikille mukava vaihtorinki!
Ja sitten sitä raporttia:

Kaikkien olisi pitänyt nyt saada minulta kolme meiliä:
Ei sitten muuta kuin miettimään mieluisia yllätyksiä uusille ystäville!
- Päivi -
Noniin! Ilmoittautumisaika on nyt päättynyt ja Onnettaren työ alkaa... ;) Eli toivottavasti osaan mahdollisimman hyvin valita sopivat salaiset ystävät itse kullekin!
Muistin virkistykseksi ja uusillekin ohjeistukseksi nostan näitä ohjeita tuolta alempaa:
TÄRKEÄÄ! Heti kun olet saanut salaisen ystäväsi yhteystiedot, lähetä hänelle jonkinlainen viesti, jotta salainen ystäväsi saa tietää olemassaolostasi.
Salainen Kirjaystävä -vaihtoa tehdään hymy huulessa ja leikkimielellä. Tavoitteena on ilahduttaa toinen toisiamme! =))
Ringin kesto on kolme (3) kuukautta. Aloitetaan lokakuun ensimmäinen päivä. Jokaiselle osallistujalle ilmoitetaan parin tiedot sähköpostitse. Kun ilmoittaudut mukaan, varaudu pysymään mukana koko kolmen kuukauden jakso.
Ringin vetäjä (eli minä) jakaa parit niin, että jokainen lähettää yllätyksensä eri henkilölle kuin keneltä vastaanottaa omansa. Salaisen ystävän on tarkoitus pysyä salaisena leikin loppuun asti.
AINA kun saat yllätyksen ystävältäsi, laita siitä merkintä joko blogiin tai tänne kommentteihin. Muista lähettää siitä viestiä myös minulle, koska seuraan, että kaikki saavat ja lähettävät ylläreitä sovitusti!
MUISTA laittaa viestiä myös silloin minulle, kun lähetät yllätyksen ystävällesi.
Kuvat, kirjavinkkaukset ym. lukemiseen liittyvät jutut ovat tervetulleita eli voit laittaa niitä minulle meilinä, niin liitän blogiin!
Maanantai on vielä ilmoittautumispäivä ja sitten alan yhdistellä salaisia ystäviä...
Hienosti ollaan saatu uutta ja vanhaa porukkaa mukaan vaihtoon.