Kirjaesittelyssä Sukukaktus

Sain kirjan SKY:ltäni. Se oli mieluisa kirja - kiitos. Luettukin on.

Sukukaktus on Maritta Lintusen ensimmäinen romaani. Vahvasti
elämänmakuinen ja täynnä tuokiokuvia.

Kirjassa kertojana on nuori historiaa opiskeleva nainen, joka rakasti
varhaista lapsuusmaisemaansa sieltä pois jouduttuaankin. Rakasti sinne
kätkeytyviä tarinoita ja muistikuvia. Hänen lapsuuttaan leimaa
rautatieasema, johon kytkeytyvät kolmen sukupolven kohtalot.

Isoäiti ja äiti olivat voimakkaita tahtonaisia, mutta heillä oli salatut
heikkoutensa. Tyttöä he karaisivat kovalla kädellä, varoittivat
heikkoista miehistä.
Vanhempien eron jälkeen tyttö joutui pois tutuilta seuduilta. Hän on
kovin yksinäinen ja rakentaa omaa uutta lapsuudenmaisemaa kaupungin
sisälle. Hän on sitä mieltä, että äiti yhdessä isän kanssa repi häneltä
juuret poikki.

Päähenkilö saa kesätöitä sairaalasta ja tutustuu siellä
musiikinopiskelija-sivari Jiriin. Rakkaus orastaa ja siinä samassa he
kokevat erossa olon kipeyden, sillä Jiri lähtee Itävaltaan vuodeksi
musiikkiopiskelujen takia.
Nuori nainen irtautuu äidistä ja muuttaa vanhaan, vaatimattomaan taloon,
jota alkaa muokata kodiksi elämänsä tarinoille ja vanhan aseman
lentohiekkaan juurtuville sukukaktuksille, sekä suunnittelee opintojensa
jatkamista.

Kirjan luettuani, mietin miten surullista, että usein arki ja sen
vaatimukset särkevät ihmisten yhteiselämän sietämättömäksi. Rakkaus
sammuu ja paikan ottaa katkeruus, kylmyys ja yksinäisyys.
Kaiken kaikkiaan Sukukaktus on tuoreen tuntuista tekstiä – suosittelen.
sivu 102
”- Sinä taidat hävetä itkemistä. Kyllä eläinkin itkee ja kasvi valuttaa
nestettä, kun sitä murskataan. Legendoissa kerrotaan verikyynelistä.
Olen minä nuorempana sellaisiakin itkenyt.

Ennen lähtöä Ruusa muistaa jotakin ja käskee minun odottaa. Pitkän ajan
kuluttua hän palaa ja ojentaa ohuen kirjenipun, joka on sidottu yhteen
punotulla nauhalla.
- Saat nämä omaksesi. Näistä ei tiedä kukaan muu kuin minä.
Katselen nippua ihmeissäni ja työnnän sen lopulta laukkuuni.
- Älä yritä leikkiä vahvempaa kuin todella olet. Ei kaikelta tarvitse
suojautua, uskalla uskoa niin.”