Moikka!

En ole montakaan kirjaa kesän ja kuluvan syksyn aikana ennättänyt lukea.
Viikko sitten etsin lähikirjastosta joitakin uutuuksia. Varsinaisesti
niitä ei pienestä kirjastosta löytynyt. Jotain kumminkin, että pääsin lukusyksyn alkuun.

1955471.jpg


Valitsin Eeva Nikoskelaisen kirjan - itikkakesä - Se on ilmestynyt tänä
vuonna ja käsittelee hyvin ajankohtaisia asioita terveys- ja
vanhustenhuollossa. Takakannessa lukee: Kesäisen hyväntuulinen kertomus ihmissuhteiden kiemuroista ja vanhustenhuollosta.

Itse vanhustenhuollon ahdingon ympärille Nikoskelainen on ympännyt
itikoista tehtävää tutkimusta. Sinänsä voi olla huomispäivää tuo
itikka-asiakin. Onhan jo tutkittu ja todettu, että hirvikärpäset eivät
olekaan aivan vaarattomia. Voivat levittää tauteja. Tähän päätyy
kirjassa nuori itikoista väitöskirjaa tekevä tutkijakin –
tietyntyyppiset itikatkin voivat olla tautien levittäjiä.

Vanhushuollon asioita vatvoessaan Nikoskelainen on tyrkkypaikalla, sillä
hän on Turun yliopistosairaalan silmätautiopin professori, joskin
nykyisin vapaana kirjailijana. On ehkä päässyt läheltä seuraamaan koko
ajan vaikeutuvaa ongelmaa riittämättömistä hoitoresursseista ikäihmisten tarvitsemien hoitopaikkojen ja hoitoavun suhteen.

Kirjassa tuodaan esille, miten tekniikka tulee avuksi. Osaltaan
koomillista ja karmivaa. Kukapa haluaisi, että kamera seuraa yötä
päivää, mieluummin sitä keskustelisi asiansa kasvotusten ja tuntisi
toisen ihmisen läheisyyden ja kosketuksen. Hyvin mahdollista kuitenkin
on, että tulevaisuudessa fysioterapeutti ja muutkin hoitoalan ihmiset
hoitavat työnsä näyttöpäätteen avulla, josta kotioloissa kuntoutujat
/toipilaat ottavat näköyhteyden hoitohenkilöstöön ja päinvastoin.
Korvaako tässä piankin nykytekniikka ja missä määrin hoitohenkilöstön?

” Noora alkoi nyt mahtipontisesti julistaa, että vanhustyössä ei
hellimistä voinut koskaan olla liikaa. Hän referoi amerikkalaista
tutkimusta. Rottia oli silitelty ja paijailtu. Niille oli lauleltu ja
leperrelty. Niiden järkyttäminen esimerkiksi hännästä riiputtamalla oli
ehdottomasti kiellettyä! Ja mitä tapahtui? Hellityt rotat pysyivät
hengissä neljäsataa päivää kauemmin, kuin verrokkirotat!
- Tuon tutkimuksen ja kuntien vaikean rahatilanteen huomioiden meidän
kannattaisikin rajoittaa vanhojen ihmisten taputtelemista.
Tuovin huulilta oli luiskahtanut se, mikä muillakin oli käynyt Nooran
puhetta kuunnellessa mielessä.”

Mm. näitä kirjassa pohditaan päähenkilö Johanneksen 92v sairastuttua.
Kuten arvata saattaa, Johannes, hänen läheisensä ja terveyskeskus ovat
eri linjoilla jatkohoidon suhteen. Kirjasta löytyy ihmissuhdesotkuja ja
hitusen romantiikkaakin. Kaiken kaikkiaan köykäistä luettavaa, vaikka
taustalla on karmaiseva totuus, miten resurssit riittävät yhä vanhenevan väestön lisääntyviin hoivatarpeisiin.

Kiitos Aimarii tästä vinkkauksesta!

Täältä löytyy vielä lisää tietoa kyseisestä kirjasta. Vaikuttaa niin mielenkiintoiselta, että taidanpa poiketa kirjastossa!