Tässä yksi kirjavinkkaus :)

Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

Kun aikanaan luin Hosseinin ensimmäisen kirjan, Leijapojan, sai sana
"koskettava" ihan uudet mittasuhteet. Leijapoika oli kirja, joka jäi pitkäksi
aikaa mieleen kummittelemaan. Teksti oli käsittämättömän kaunista vaikka
tarina itsessään olikin niin kovin surullinen. Hmm.. Ja arvata vaan sopii
kuinka kovat odotukset mulla oli seuraavaan kirjaan...

Tuhat loistavaa aurinkoa sijoittuu Afganistaniin. Se kertoo tuon sulkeutuneen
maan historiasta kolmenkymmenen vuoden ajalta kahden naisen näkökulmasta.
Naisten kohtalosta määräävät miehet, sota, talibalinien hirmuhallinto. Näin
länsimaisen ihmisen silmin naisten elämä näyttää ihan toivottomalta, mutta
Mariamin ja Lailan välille kasvava ystävyys kasvattaa ison voiman - ja auttaa
heitä taistelemaan muuttaakseen kohtaloaan.

Teksti on kaunista ja jäin siihen koukkuun heti ensi lauseesta. Tarina kulkee
nopeaan, mutta ehtii silti herkuttelemaan yksityiskohdilla. Kertomus on
surullinen ja surullisemmaksi sen tekee tieto takaraivossa, että tämä tarina on
varmasti tosi. Ei ehkä yksittäisenä tarinana mutta monesta koottunakin se
näyttää millaista elämä on ja on ollut Afganistanissa.

Onnistuin lukemaan kirjan vilkaisematta takakantta ja kaikki juonen käänteet
tulivat täytenä yllätyksenä. Ärsyynnyn aina kovasti juonipaljastuksista, puoli
hupia saa kuitattua yhdellä löysällä lauseella.

Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi. Ihana, koskettava, itkettäväkin tarina,
jossa silti on pilkahdus toivoa ja vielä kauniisti kirjoitettuna. Eipä sitä
taida enempää kirjalta voida vaatia?