Kirjaesittelyssä

Solveig Torvik / Äitien veren perintö

Äitien veren perintö on kertomus neljän sukupolven äideistä ja
tyttäristä, heidän kipeistä kohtaloistaan Suomessa, Pohjois-Norjassa ja
Amerikassa 1850-luvulta lähtien. Norjalaisten halveksimat
suomalaisnaiset eli kveenit kokivat nälkää, köyhyyttä, sodan kauhuja ja
seksuaalista väkivaltaa. Silti he eivät koskaan menettäneet toivoaan.

Rantsilalainen piika, Maria, synnyttää aviottoman tyttären Nikolaille,
joka raskaudesta tietämättä muuttaa Amerikkaan paremman elämän toivosta.
Maria lähettää 12-vuotiaan tyttärensä Kaisan veljensä mukana
Pohjois-Norjaan Suomen köyhyyttä pakoon. He vaeltavat 800 kilometrin
matkan jalkaisin. Aikuistuttuaan Kaisa perustaa Norjassa perheen, mutta
onnettomuudet ja koettelemukset seuraavat häntä ja hänen lapsiaan
vuosikymmenten ajan.

Sukupolvien ketju päättyy Hannan tarinaan, joka kuvaa Solveig Torvikin
omaa lapsuutta natsien miehittämässä Norjassa sekä hänen perheensä
lähtöä ja elämää siirtolaisena Yhdysvaltain Idahossa.

(takakansi)


Kirjoittaja Solveig Torvik on amarikkalainen toimittaja. Hän on
norjalaissyntyinen ja sukujuuriltaan suomalainen. Hän tarttui
mielenkiintoiseen aiheeseen kirjoittamalla väkevän romaanin sukunsa
äitien ja tyttärien kohtaloista. Aikajakso on 1870-luvulta aina
nykyvuosiin. Ilmeisesti kirja ilmestyi englanninkielisenä 2005 ja
suomennettu 2008.

Kirjoittajan suvulla on oma ääneen lausumaton uskontunnustuksensa:
jos jostain asiasta ei puhuta, sitä ei ole olemassa; jos tuskasta
vaietaan, sillä ei ole valtaa vahingoittaa.

” Toistuvat julmat erot ja hylkäämiset olivat tehneet sukumme
historiasta yhtä salamyhkäisyyden voittokulkua. Vaietut salaisuudet ja
niiden vanavedessä hiljaa aaltoileva häpeä ulottuivat kolmeen maahan,
ylittivät valtameren ja pitivät kynsissään neljää sukupolvea”

Luettuani takakannen esittelyn kiinnostuin kirjasta lisää. Varsinkaan
kun ei ole kovin pitkä aika, kun televisiosta tuli ohjelma kveeneistä,
norjalaisten halveksimista suomalaisista.

Juuri tosiasioihin perustuvana kirja oli mielenkiintoinen ja samalla
ahdistava. Tavallisesti luen vain kirjoja, jotka saavat aikaa hyvää mieltä ja ovat rentouttavia. Tämä kirja vei kuitenkin mukanaan. Yhdellä lukemalla en
pystynyt sitä lukemaan. Piti sulatella välillä, niin pöyristyttäviä
olivat tapahtumat.

Aimarii